Esipuhe

Kun jälleen avasin blogini ja syvään huokaisten aloitin korjailun ja vääntämisen uudestaan, tuumin että jonkun pitäisi niin tehdä blogi opparin bloggaamisessta amatööreille. Ei huolta se joku en ole minä. En minä joka rakastan toiminta ja jossain takaraivossa ilmeisesti myös stressiä koska järjestäni sitä itselleni niinkun lapseni riitoja keskenään, vaikka tulitikusta.

Tuskin koskaan unohdan sitä päivää kun ensimmäisenkerran astuin mukaan kuvioihin opistolla kuukautta myöhemmin kun muut opiskelutoverini. Tunnelma päässäni oli päivän kuluessa varsin ristiriitainen. Jokainen päivä oli toinen toistaan parempi ja antoisampi. Luulenpa etten ole missään opin ahjossa ollut näin intoa täynnä mitä oppimiseen tulee. 

Jokaiselle jolle Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tutkinto on yhtä vieras käsite kun minulle kaksi vuotta sitten. Haluan sanoa. "Teillä ei ole hajuakaan, joten ottakaa selvää."  Tulette yllättymään positiivisesti.Opiskella jotain jolla todella on merkitystä, jolla voit vaikuttaa ja saada hyvää aikaan ja joka antaa ehdottomasti nimikettään laajemmat valmiudet työelämään. Kiitos kyllä. Jos jokaisella vanhemmalla olisi käytössään samat työkalut mitä meille opinnoissamme tarjotaan olisimme paljon viisaampia kasvattajia. Muistaisimme taas mitä on olla nuori ja miten hyvän aikuisuuden ja rennon nuoruuden voin yhdistää.

Jokainen meistä ammentaa voimavaransa jostain ja jokainen on vahva jollain alueella. Siihen, omien vähvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden kehittämiseen on annettu loistavat mahdollisuudet näissä opinnoissa. Minun sydäntäni lähellä ovat luonto, seikkailullisuus ja ihmisläheisyys. Voimavarani ovat perheeni. Tosin minulle perhe käsittää kaikki ihmiset joiden seurassa minun on hyvä olla eivätkä siitä taatusti pienimmässä roolissa ole rakkaat ystävät, ihanat opiskelutoverini ja opettajani jotka ovat antaneet vauhtia kun itse meinaa hyytyä.

Kehitystehtävä,  josta tässä blogissa on kyse, ei ollutkaan ihan helppo nakki. No, ainahan kehitettävää löytyy, mutta valitsepa yksi asia, jäsentele se selkeäksi ja vältä minulle niin luonteenomaista rönsyilyä ja kiinanmuurin mittaisia aasinsiltoja. Alunperin jo syksyllä mietittiin tätä samaista aihepiiriä silloisen toppi-ohjaajan kanssa. Asia jäi kuitenkin siihen koska muuta työtä oli niin paljon ettei kehitystehtävään ehditty paneutua. Kun nyt en kuitenkaan osaa opistosta irrottautua, vaan kerta toisensa jälkeen huomaan suunnittelevani jotain sinne, päätin palata aiheeseen takaisin.

Vaikka paljon erilaisia toimintapäiviä erilaisille ryhmille on tullut järjestettyä, leirikoulut ovat jääneet minun osaltani väliin. Tutkittuani leirikoulujen ohjelmasuunnitelmia, halusin ehdottomasti siihenkin soppaan lusikkani pistää ja suunnitella yhden tavan tuotta lerikoulu hieman aijemmasta poiketen. Leirikouluja järjestävät usein opistolla palveluiden tuottamisen valinnaisryhmäläiset ja tavoitteet kokonaisuudelle ovat hieman erilaiset kun mitä minä hain, joten päätin hieman muokata kaavaa.

Normaalisti leirikouluryhmä saa itse vaikuttaa ohjelmapalvelun sisältöön, mutta minä ajattelin vähän soveltaa ja jyrätä yli siinä kohtaa. Syy on se etten pelkästään suunnittele seikkailuleiriä, vaan pyrin saavuttamaan leirilläni seikkailukasvatuksellisiin tavotteisiin. 

Lopullinen ajatus poiki syksyllä 2014 opiskelutoverini kanssa järjestämistäni 5-vuotis syntymäpäivistä opistolla. Ohjelmapalvelu tämäkin työssäoppimisemme ajalta. Mietimme kuumeisesti mitä kivaa keksisimme syysiltana ulkona pienille lapsille. Sieltä se lopulta syntyi, tarina jonka mukaan teimme seikkailuradan. Oli laavaa joka piti ylittää kiviä myöten (avaruuslakanoita ja limsa koreja), oli satumetsä jossa piti seurata tulikärpäsiä (ripustettuja tuikkukippoja) ynnämuuta ja lasten piti selvittää salasana herkkuluolalle keräten kirjaimia joita keijut kuiskivat (vanhemmat olivat apuna). Oli ihanaa huomata kuinka lapset lähtivät mukaan tarinaan vaikkei rekvisiitta ollut kummoista. Tästä sain idean tarinan sälyttämiseen mukaan toimintaa.

Kyseinen ilta on pyörinyt mielessäni siitä asti ja mietin miksi ei tätä voisi vähän muokaten tehdä myös isommille. Mietin kauan miten saisin viidesluokkalaiset innostettua vastaavan tyylisestä ohjelmasta. Toimintaan, joka tehdään tarinan pohjalta. Kovaa vääntöä kävin itseni kanssa siitä mikä olisi sopiva tarina. Se ei kuitenkaan riittäisi. Toiminnan olisi oltava seikkailukasvatuksellista ja halusin tietenkin, että niin sanotut leirikoulun kriteerit täyttyisivät. Jälkimmäisen saatoin ottaa liiankin kirjaimellisesti jos ajatellaan että opetussuunnitelmaa päästäisiin soveltamaan käytäntöön, se tässä tapauksessa toteutuu monellakin tavalla mutta päätimpä siihen laittaa sitten Kalevalan kylkeen ihan vaan varmuuden vuoksi, onhan nyt 180 vuotis juhlavuosikin.

Oppilaiden tehtävä on siis suorittamalla tehtäviä, kerätä palasia tarinasta jota he eivät ennalta tiedä. Kun kaikki tehtävät on suoritettu, oppilaiden tulee kasata tarinan palaset ja keksiä mistä tarinasta on kyse, sekä tässä tapauksessa myös keitä henkiöitä tarinan vihjeet käsittelevät.

Pohjois-Karjalan opisto ja ammattiopisto Niittylahden ohjelmapalvelut:

Seikkailuleirikoulu