Seikkailukasvatus

Mitä se sitten on, seikkailukasvatus? Henkilökohtaisesti syyllistyn hyysäämiseen paitsi kotona, myös opintoleireillä. Meillä onkin nyt kotona kolmessa viikossa loppuun kulutettu fraasi "Mutsi, anna mun suoriutuu". Itse olen sen kotiin tuonut ja opettajaltani Tomi Kerviseltä oppinut. Eikä tule varmasti olemaan viimenen lainaus tässä blogissa. Kaikessa lyhykäisyydessään kiteyttää paljon seikkailukasvatustakin sisälleen.Hankaluus tulee siinä että on hyvä olla tukena mutta liika avuliaisuus tekee toiset avuttomiksi, mikä johta (pahimmillaan) siihen ettei mikään etene. Siinä on minulla opin paikka. Olla tunkematta lusikkaansa joka soppaan. Toisinaan pitäsi vain kuvainnollisesti kääntää selkänsä asioille joihin ei voi olla puuttumatta ja antaa ihmisten toimia omalla tavallaan, joka ei varmasti ole huonompi kuin minunkaan tapani.

Paljon puhutaan siitä miten mitään ei nykyään tarvitse tehdä kun kaikki on valmiina. Usein tähän lausahdukseen yhdistetään uusavuttomuus. Tunnemmeko piston sydämmessämme? Kukas sitä tulevaisuutta kasvattaa?

Luinkin seikkailukasvatuksen historiikkia ja syntyä intoa piukassa moneen ja moneen kertaan oivaltaakseni oikein todella mistä kaikki lähti  ja minkä takia. Seuraava siirtymä olikin paitsi seikkailukasvatusoppi koulussa, myös lukuisat kirjoitukset ja määritelmät netistä.

Mikä siis on minun tulkintani. Uskallan väittää että tänäpäivänä monelle seikkailukasvatusta olisi jo kotioloissa kun järjestettäisi vaikka ´lapsuus ja vanhemmuus vaihtoon kotona viikko´ periaatteella vanhemmat opettelee leikkimiään ja nuoret kantavat kotityövastuun. Aika mustavalkoinen näkemys ja joku voisi ajatella ettei mainittu toimintatapa ole seikkailukasvatusta mutta jos mietit tarkemmin ja käytän vähän mielikuvitusta, onko lopulta toimintaa/asiaa jossa seikkailukasvatusta ei voi sovelta. Empä usko. Hyvät toimintatavat määrittee yksilön/ryhmän tarve ja lähtökohta. Koitin räätälöidä mielessäni myös sitä että tominnalla kasvatuksessa on aina tavoite, vai pitäisikö sanoa että tominnalla pitää olla kasvatuksellinen tavoite kun puhutaan seikkailukasvatuksesta. 

Mukavuusalueelta poistuminen ja itsensä ylittäminen. Meille vieraat tilanteet ja niiden tuomat haasteet tuovat mukanaan elämyksiä. Joudumme muokkaamaan tällaisissa tilanteissa sekä omaa toimintaamme että ajattelutapaamme. Olemme silti myös vieraalla maaperällä osana toimintaa josta voimme ottaa vastuun. Olla osana miehistöä, eikä vain matkustajana, lienee eniten käytetty ja varmasti myös kuvaavin vertaus joka on lähtöisin jo seikkailukasvatuksen kehittäjän Kurt Hahnin ajoilta. Hän tosin toteutti sitä aikanaa vertauksen mukaisesti. Oppilaat olivat laivan miehistö.

Seikkailukasvatus kokonaisuudessaan on isompi prosessi jonka etenemisen määräävät asetetut tavoitteen ja niiden saavuttamine yksilö ja ryhmäkohtaisesti.
Toiminnan ollessa tavoitteellista ja ohjattua, päästään turvallisiin ja aitoihin kokemuksii sekä pohdinnan kautta kokonaisvaltaiseen oppimiseen. Ryhmän alkuvaiheessa tärkeitä toimintatapoja ovat luottamus- ja ongelmanratkaisutehtävät, joiden tavoitteena on itseensä ja ryhmään tutustuminen. Toiminnan haasteellisuus ja epävarmuus pehmitettynä mielenkiintoisuudella ja moitivoinnilla. Seikkailukasvatuksen tärkeimpiä osuuksia on purku, jonka avulla osallistujat pääsevät jakamaan tunteitaan ja ajatuksiaan.

Ohjaaja on seikkailukasvatuksessa tärkeässä asemassa. Tilanteiden kehittymistä on osattava havainnoida ja ennakoida. Ei ole kaavaa jonka mukaan toiminta sujuisi. Jokaiselle osallistujalle on silti oikeus sosiaaliseen, fyysiseen ja henkinen turvallisuuteen.

Vaelluksella Pohjois-Ruotsissa